Voihan Jeezus sentään. Noh, eilen sitä käytiin Savonlinnassa pyörähtämässä sukulaisissa(ei mun verisukulaisia). Reissu oli yllättävän antoisa. Minäkin epäsosiaalinen pentele jopa erehdyin juttelemaan ihmisten kanssa. Kerrankin en ollut koko aikaa kyrpä otassa, eikä edes tarvinnut teeskennellä, kummaa.. Tästä miehelle vuodattaessani mies sanoi sen johtuneen siitä, että tiesin meidän käyvän shoppailemassa:):) Heh:) Kävin miehen ja sen veljen vaimon kanssa Savonlinnan seppälässä, ja löysin vaikka mitä. Näistä löydöistä raaskin ostamaan kuitenkin vain yhden mekon. LOVEEEE at first sight:) Sellanen ihana keijukaismekko. Lisään kuvan kun jaksan:)Niih, ja käytiinhän me tietty Olavinlinnassakin.

Noh sitten illalla hyvissä erittäin sosiaalisissa fiiliksissä kysyin mieheltä, että lähdettäskö baariin parille. Mieheltähän ei montaa kertaa tartte tuollasta kysyä, ja vajaan tunnin kuluttua tästä oltiin jo buarissa:) Ite en ollut ehtinyt juoda kuin kaksi ennen lähtöä joten olin suurinpiirtein selvinpäin, mutta se ei fiilistä haitannut(kerran näinkin päin). Kateltiin yhtä bändiä, jossa oli tuttuja soittajia ja siitä jatkettiin sitten eteenpäin. Mukava oli nähdä yhtä miehen ystävää(pidän häntä ehket luotettavimpana ja ihanimpana miehen ystävistä), jota ei olla pitkään aikaa tavattu.

Vaikka tarkoitus oli käydä vain parilla, niin siinähän sitä sitten eri baarien kautta kiikuttiin vakiobaariin. Sielläkin oli live-musaa!! Ja yksi kouluni opettajista vielä soittamassa, jee:):) En olekaan kuullut hänen soittoansa livenä aiemmin. Bändi oli mielestäni kyllä paska, ei omia biisejä, mutta kaipa se oli tilanteeseen sopiva(lue= ihmiset hyppivät yön pikkutunteina covereiden pauhatessa toistensa päälle). En vielä tässä vaiheessakaan ollut juonut kuin viis. Mies selvästi enemmän, koska kaatui melkein lattialle(jäi parista sentistä kiinni). Onneks tämä ihana ystävämme sai mieheni kiinni, ja vahinkoa ei tullut, tai ainakin niin luulin.

Siellä sitten näin useita kavereitani ja olin ihan innossani juttelemassa, mutta sitten.. Mies tulee ja sanoo hävittäneensä vihkisormuksensa!!! Voi jumalauta!!!

Siinä meni ilta. Minä kyselen henkilökunnalta jos sitä olisi näkynyt, annan yhteystietoni ja tutkin ihmisten jalkoja. Taisin saada pari vihanaista, kun en antanut penkkiäni niille, kun halusin juuri tästä kaatumapaikan läheisyydestä sormusta etsiä. Mies oli kuin maansa myynyt, mutta känninen, ja tämä tietty hermostutti minua(illan aikana 6 juonut) lisää.

Eipä siitä enempää. Loppu ilta meni puidessa sormuksesta. Vitutti. Vitutti ihan kympillä. Koetin kyllä ajatella välillä että vahinkoja tapahtuu, mutta ei paljon kuitenkaan loppupeleissä nää ajattelut auttanut. Mentiin kuitenkin sovussa unille.

Noh tänään sit katselin aamusta koruliike-katalogeja. Tiesin että sormusta ei koskaan löydetä. Että joku persepaskavittuaivo on sen löytänyt, eikä tietty mitään valkokultaa anna takas. Muttaaaaaa... Sieltä tuli soitto baarista jossa kaatuminen tapahtui, ja sormus oli löytynyt:):) Jee, haetaan se huomenna pois, kun tänään on kuitenkin vähän heikko happi. Siis tää tuuri on jotain aivan:):) Mies taas sanoi, että tiesi sen löytyvän(varmaan joo). Että ei kukaan siihen aikaan kattele lattialle josko sieltä löytyi jotain. Noh, tiedänhän mä sen, mutta olisi voinut olla mahdollista että joku muukin olisi pudottanut jotain ja löytänyt sen "by accident". Onneks ei:)

Eipä muuta, piiiitkä juttu tais tulla:)