keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Mammutti


Hello! Eilenhän mulla oli tarkoitus, hissukseen miehen nukkuessa, käydä parit kirppikset läpi, mutta eihän se tietenkään onnistunu. Miehen sukulaisia oli käymässä anoppilassa, ja sitten heidän kanssaan mentiin kaapungille ja itseasiassa luonnontieteelliseen museoon:) (Noh, itehän tätä olin ehdottanutkin Savonlinnan reissulla).

On se miehen veljen tyttö kyllä kerrassaan aivan ihana:) Se on niiiin energinen pakkaus, että en koskaan ole toista tavannut(vaikka olen koulussa ja iltapäiväkerhossa töissä ollut). Museo oli kierretty varmaan kymmeneen minsaan:) Tyttö kyseli kyllä aluksi ahkerasti kaikista eläimistä, mutta tiedä miten paljon jaksoi kuunnella, ku kokoajan oli hirmu kiire eteenpäin:):) (Hymiöitä meinaa sadella.. ei voi mitään). Oli muuten museon työntekijät paljo ystävällisempiä ja huomaavaisempia kuin yleensä, hymyilivät jopa!! Uskon tämä johtuvan tästä tytöstä:)

Lopuksi käytiin vielä jädellä. Vaikka oon herkkulakossa, niin soin itselleni tällaisen erikoispäivän kunniaksi yhden pallon salmarijädee. Mies otti päärynän(ylläri) ja tää pikku neiti halusi välttämättä mehujään. Sanoi että siitä kun saa samalla mehuakin:):)

Töitä oli sitten pitkästä aikaa, tai no, pitkästä ja pitkästä.. Näin kesällä pari päivääkin saa mielen lomatilaan ja sitten on vähän jotenkin epävarmoilla vesillä, vaikka sitten opetus meneekin paremmin kuin hyvin, varsinkin heti loman jälkeen. Odotan kauhulla koulun ja kokoiltatöitten alkua, viikonloputkin menee yleensä niissä-argh!! Mutta nyt unohdan ne vielä, huh.

Tänään tuossa päivällä mies laittoi viestiä jos olisin anoppilaan iteki lähtenyt, mutta ei jaksa. Oli kyllä tosi lähellä lähteminen, meinaan ku pakkasin jo laukkua, mutta sitten muutin mieleni. En nukkunu hirveen hyvin, ja mulle uni on kaikki kaikessa, ni vois hyvinki olla, että ois jaksanut ihmisten kanssa sitten seurustella yhtään, ja olisin siitä ollu ihan vaikeena sit. Menis vähän kaikkien ilta pilalle.. Tietty mulle jäi huono omatunto kun en sitten lähteny, mutta ei voi mitään.

Sain eilen inspiksen uuteen biisiin ja sitä oon sitten tässä tänään kehittänyt lisää. Yksi kohta on vaan jotenkin niiiin kinkkinen, että ei siihen yksinkertasesti oo mitään hyvää ratkaisua. Vituttaa, kun melodia on mun mielestä todella onnistunut muuten, mutta tuo yksi kohta tiputtaa sen keskiverroksi.. Pitää kysyä mieheltä jossain vaiheessa, jos se siihen jotain keksis. Mutta jatkan tätä projektia nyt- Heissulivei, eiku :D

2 kommenttia:

  1. Lapsia on niin äärilaidasta toiseen; toiset ovat ihan hiljasia hissukoita, eivät sano mtn ja toiset oikeita huputtajia :D
    Itekki tällä hetkellä päikkärissä; siellä näkee vaikka millasia tapauksia.

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella, että tuossa työssä näkee kaikista ihanimmat ja kauheimmat tapaukset. Onneksi itsellä on käynyt onni sukulaislasten kanssa, kaikki ovat hirmuisen ihania:) Tietty joskus sitä toivoisi että energiaa olisi tällä tytöllä hitusen vähemmän:D

    VastaaPoista